Urban structure zones 2010

Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet 2010 on Urban Zone -hankkeissa tuotettu valtakunnallinen paikkatietoaineisto. Aineisto on muodostettu luokittelemalla ja yhdistelemällä yhdyskuntarakenteen seurannan (YKR) 250 x 250 metrin ruutuja jalankulku-, joukkoliikenne ja autovyöhykkeisiin keskustaetäisyyden ja joukkoliikenteen palvelutason perusteella. Joukkoliikennevyöhykkeet kuvaavat joukkoliikenteen tarjontaa ruuhka-aikana, eikä vyöhyke kuvaa joukkoliikenteen todellista käyttöä kyseisellä alueella. Aineisto on laadittu Suomen 34 kaupunkiseudulle YKR-kaupunkiseuturajauksen mukaan. Mukana ovat kaikki ne vuoden taajamat, jotka ovat kuuluneet kaupunkiseutuun vuosina 1985–2015. Helsingin toiminnallisella alueella vyöhykkeet on laadittu kaikille taajamille. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet 2010 kuvaavat vuoden 2010 tilannetta taajamarajauksen osalta ja vuosien 2010-2011 tilannetta joukkoliikenneaikataulujen osalta. Käyttötarkoitus: Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet on rajattu SYKEssä yhdyskuntarakenteen seurannan sekä maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrVyohykkeet.pdf http://hdl.handle.net/10138/176782 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41574 Aineiston lähtötietona on käytetty yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän 250 x 250 metrin ruudukkoa. Joukkoliikenteen aikataulut ovat peräisin kuntien tai liikennöitsijöiden omista sähköisistä aikatauluista ja reittioppaista. Aineisto kuvaa kaupunkiseudusta riippuen joko vuosien 2009–2010 tai 2010–2011 arkipäivän joukkoliikennetarjontaa ruuhka-aikana klo 7–9 ja 15–18. Pysäkkiaineistona on käytetty Digiroad-ainestoa vuodelta 2009, sekä HSL:n joukkoliikennerekisteriä, jonka pohjalta tehtyä pysäkkiaineistoa vuorotiheystietoineen hyödynnettiin vuoden 2010 vyöhykkeiden teossa pääkaupunkiseudulta. On huomioitava, että aineiston lähtötietona ei ole joukkoliikenteen todellista käyttöä kuvaavia aineistoja, mikä tulee huomioida esimerkiksi joukkoliikennevyöhykkeiden tulkinnassa. Koska aineiston pienin mitattava yksikkö on ollut 250 x 250 metrin ruutu, joukkoliikennevyöhykkeissä käytetyt etäisyysvyöhykkeet on muodostettu siten, että vuorotiheyskriteerin täyttävä pysäkille on muodostettu 250 metrin etäisyysvyöhyke, ja ne ruudut, joiden keskipiste osuu etäisyysvyöhykkeen sisään, on luokiteltu vyöhykkeeseen kuuluvaksi. Vyöhykkeiden laadinnassa kuitenkin käytetty myös karttatulkintaa esimerkiksi asutuksen sijoittumisen, korttelirakenteen sekä maastoesteiden kuten vesistöjen ja moottoriteiden suhteen, minkä takia vyöhykkeiden ulkorajat eivät noudattele tarkasti kriteerinä olleita etäisyysvyöhykkeitä. Prosessointihistoria: Aineisto on tehty luokittelemalla YKR:n 250 x 250 metrin vuoden 2010 taajamaruutuja. Kaupunkiseuduille määriteltiin ensin toiminnallinen keskipiste YKR-tietojen ja karttatulkinnan perusteella. Jalankulkuvyöhykkeitä varten tehtiin 1 km:n ja 2,5 km:n etäisyysbufferit (Helsinki 2 ja 5km), joiden sisällä sijaitsevat ruudut luokiteltiin keskustan jalankulku- ja keskustan reunavyöhykkeisiin. Katsottiin aikatauluista joukkoliikennevyöhykkeen kriteerit täyttävät bussi- ja raideliikenteen pysäkit, joille tehtiin omat etäisyysvyöhykkeensä (250 ja 400 m), jonka sisään osuvat sekä karttatulkinnalla vyöhykkeeseen kuuluvat ruudut luokiteltiin joukkoliikennevyöhykkeisiin. Loput ruudut luokiteltiin autovyöhykkeeksi. Alakeskukset paikannettiin tekemällä kaupunkiseuduille suuruusluokittain paikkatietoanalyysit, jossa lähtötietoina käytettiin ruuduittaista väestömäärää (2010), vähittäiskaupan työpaikkamäärää (2009) sekä kokonaistyöpaikkamäärää (2009) pois lukien alkutuotannon ja teollisuuden työpaikat. Kustakin muuttujasta tehtiin naapuriruutuanalyysi, joka luokiteltiin luonnollisella luokittelulla uudelleen neljään luokkaan, jolloin kukin ruutu sai arvon 1, 2, 3 tai 4. Tulosrasterit summattiin uudeksi karttatasoksi, josta erottui toimintojen keskittymiä. Näistä toimintojen keskittymistä valittiin alakeskukset sillä perusteella, että keskittymää kehitetään (ala)keskuksena kaavoituksessa ja alueen rakennettu ympäristö on jalakulkumaista. Helsingin seudulla tarkasteltiin yhtenä muuttujana myös joukkoliikennevuorojen määrää ruuduissa. Muilla kaupunkiseuduilla tarkastettiin lopuksi, että alakeskukset kuuluvat joukkoliikennevyöhykkeeseen (mikäli vyöhykettä kaupunkiseudulla esiintyy) tai alle 10 km:n etäisyydellä keskustasta intensiiviseen joukkoliikennevyöhykkeeseen (mikäli vyöhykettä kaupunkiseudulla esiintyy). Alakeskuksia ei rajattu yhden ruudun kokoisten toimintojen keskittymien ympärille eikä keskustan reunavyöhykkeen välittömään läheisyyteen. Poikkeuksena tästä on valtakunnallisesti merkittävä työpaikkakeskittymä Helsingin Pasila. Helsingin ydinalueiden ulkopuolisilla alueilla korkeimpaan luokitukseen nousseille toimintojen keskittymille rajattiin keskustan jalankulkuvyöhyke ja sen reunavyöhyke, ja pykälää alemman tason keskittymät rajattiin alakeskuksiksi. Täten pyrittiin korostamaan alueen monikeskuksista rakennetta. Tunnistettiin useampaan vyöhykkeeseen kuuluvat alueet, ja annettiin omat koodinsa (40, 41, 11 ja 12) keskustan reunavyöhykkeellä ja alakeskusten jalankulkuvyöhykkeellä sijaitseville ruuduille, jotka täyttävät myös joukkoliikennevyöhykkeiden kriteerit. Ydinaluetietoa varten tehtiin CLC 2006-aineiston avulla vain maaruudut sisältävät kustannuspinnat halutuille kustannusetäisyyksille, ja yleistettiin tulos 250 metrin ruutukokoon. Annettiin etäisyysvyöhykkeen sisäisille ruuduille arvo 1 ja muille 0. Aineiston ruututiedot muutettiin lopuksi laajemmiksi polygoneiksi, jossa samaan vyöhykkeeseen kuuluvat, viereiset sekä kulmistaan kiinni olevat ruudut muodostavat yhden polygonin, sekä leikattiin aineisto ydinalueiden rajalla.