Urban Structure Zones 2015

Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet on Urban Zone -hankkeissa tuotettu valtakunnallinen paikkatietoaineisto. Aineisto on muodostettu luokittelemalla ja yhdistelemällä yhdyskuntarakenteen seurannan (YKR) 250 x 250 metrin ruutuja jalankulku-, joukkoliikenne ja autovyöhykkeisiin keskustaetäisyyden ja joukkoliikenteen palvelutason perusteella. Joukkoliikennevyöhykkeet kuvaavat joukkoliikenteen tarjontaa ruuhka-aikana, eikä vyöhyke kuvaa joukkoliikenteen todellista käyttöä kyseisellä alueella. Aineisto on laadittu Suomen 34 kaupunkiseudulle YKR-kaupunkiseuturajauksen mukaan. Mukana ovat kaikki ne vuoden taajamat, jotka ovat kuuluneet kaupunkiseutuun vuosina 1985–2015. Helsingin toiminnallisella alueella vyöhykkeet on laadittu kaikille taajamille. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet 2015 kuvaavat vuoden 2013 tilannetta taajamarajauksen osalta ja vuosien 2013–2014 tilannetta joukkoliikenneaikataulujen osalta. Käyttötarkoitus: Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet on rajattu SYKEssä yhdyskuntarakenteen seurannan sekä maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrVyohykkeet.pdf http://hdl.handle.net/10138/176782 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41574 Aineiston lähtötietona on käytetty yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän 250 x 250 metrin ruudukkoa. Joukkoliikenteen aikataulut ovat peräisin kuntien tai liikennöitsijöiden omista sähköisistä aikatauluista ja reittioppaista. Aineisto kuvaa vuosien 2014–2015 arkipäivän joukkoliikennetarjontaa ruuhka-aikana klo 7–9 ja 15–18. Pysäkkiaineistona on käytetty Digiroad-aineistoa vuodelta 2011. On huomioitava, että aineiston lähtötietona ei ole joukkoliikenteen todellista käyttöä kuvaavia aineistoja, mikä tulee huomioida esimerkiksi joukkoliikennevyöhykkeiden tulkinnassa. Koska aineiston pienin mitattava yksikkö on ollut 250 x 250 metrin ruutu, joukkoliikennevyöhykkeissä käytetyt etäisyysvyöhykkeet on muodostettu siten, että vuorotiheyskriteerin täyttävä pysäkille on muodostettu 250 metrin etäisyysvyöhyke, ja ne ruudut, joiden keskipiste osuu etäisyysvyöhykkeen sisään, on luokiteltu vyöhykkeeseen kuuluvaksi. Jalankulkuvyöhykkeiden muodostamisen kriteereitä on päivitetty verrattuna vuotta 2010 kuvaavaan aineistoon, minkä takia näiden kahden poikkileikkausaineiston muutoksia ei voi verrata suoraan. Erityisesti muutos koskee keskustan reunavyöhykkeen alueellista laajuutta, joka on vuoden 2015 aineistossa huomattavasti aiempaa suppeampi. Prosessointihistoria: Aineisto on tehty luokittelemalla YKR:n 250 x 250 metrin vuoden 2013 taajamaruutuja. Kaupunkiseuduille määriteltiin ensin toiminnallinen keskipiste YKR: työpaikkatietojen perusteella naapuriruutuanalyysinä. Keskustan jalankulkuvyöhykkeeseen luokiteltiin ne ruudut, jotka kuuluvat YKR-keskusta-aluerajauksen luokkaan ”kaupunkiseudun keskusta” ja sijaitsevat 2 km (Helsinki), 1,5 km (Tampere ja Turku) tai 1 km (muut kaupungit) maaetäisyydellä kaupungin keskustasta. Keskustan reunavyöhykkeeseen luokiteltiin ne tiheän taajaman (aluetehokkuus < 0,02) ruudut, jotka sijoittuvat 3 km (Helsinki) tai 1 km (muut kaupungit) maaetäisyydelle keskustan jalankulkuvyöhykkeen ulkoreunasta. Vyöhykkeeseen luetaan myös yhtenäiseen keskusta-aluerajaukseen kuuluvat ruudut, jotka sijoittuvat tätä kauemmaksi, sekä alakeskuksiksi luokittuvat kohteet, jotka leikkaavat muodostettavaa vyöhykettä. Katsottiin aikatauluista joukkoliikennevyöhykkeen kriteerit täyttävät bussi- ja raideliikenteen pysäkit, joille tehtiin omat etäisyysvyöhykkeensä (250 ja 400 m), jonka sisään osuvat sekä karttatulkinnalla vyöhykkeeseen kuuluvat ruudut luokiteltiin joukkoliikennevyöhykkeisiin. Loput ruudut luokiteltiin autovyöhykkeeksi. Alakeskukset määräytyvät niin ikään YKR-keskustat-aluerajauksen perusteella. Alakeskuksiksi luokitellaan Helsingin, Tampereen ja Turun kaupunkiseutujen ydinalueilla luokkaan ”kaupunkiseudun iso alakeskus” lukeutuvat keskukset. Muilla kaupunkiseuduilla alakeskuksiksi luokitellaan myös ”kaupunkiseudun pieni alakeskus” -luokkaan kuuluvat keskukset. Helsingin metropolin vaikutusalueella myös luokkaan ”kaupunkiseudun ulkopuolinen pieni keskus” kuuluvat kohteet luokitellaan alakeskuksiksi. Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke muodostettiin bufferoimalla keskusta-alueita 150 metrillä, jolloin mukaan rajaukseen tulevat keskusta-alueen viereiset ruudut, mutta ei kulmittaisia ruutuja. Rajauksesta poistettiin ruudut, jotka sijaitsevat yli kilometrin maaetäisyydellä keskuksen keskipisteestä ja ruudut, jotka eivät kuulu tiheän taajaman luokitukseen. Metropolialueen kaupunkiseutujen ulkopuolisia isoja alakeskuksia ei bufferoida. Näille keskuksille muodostetaan sen sijaan keskustan reunavyöhyke 1 km maaetäisyydelle alakeskuksen jalankulkuvyöhykkeen ulkoreunasta samoin kriteerein kuin aiemmin on esitetty. Jos näin muodostettavan reunavyöhykkeen väestömäärä kuitenkin jää alle 2500 asukkaaseen, reunavyöhykettä ei muodosteta, vaan keskusta käsitellään kuten muita alakeskuksia (bufferointi 150 metriä). Poikkeuksena tästä on valtakunnallisesti merkittävä työpaikkakeskittymä Helsingin Pasila. Tunnistettiin useampaan vyöhykkeeseen kuuluvat alueet, ja annettiin omat koodinsa (40, 41, 11 ja 12) keskustan reunavyöhykkeellä ja alakeskusten jalankulkuvyöhykkeellä sijaitseville ruuduille, jotka täyttävät myös joukkoliikennevyöhykkeiden kriteerit. Lopuksi laskettiin ydinalueen raja vuoden 2010 vyöhykeaineistosta Helsingin metropolialueelle merkitsemään rajaa, jossa joukkoliikenteen kriteeri muuttuu.